SUKUSEURAN SUKUKOKOUKSET

SUKUKOKOUKSEN PERUSTAMISKOKOUS ANTTILAN KESTITUVALLA

Syyskuun 14.päivä kokoontui 39 Järveläistä ja Järveläisen sukuun kuuluvaa henkilöä Forssaan päättämään sukuseuran perustamisesta. Olihan ajatus omasta sukuseurasta ollut keskustelujen aiheena jo useaan otteeseen.

Asiaa oli vauhditettu kesällä tehdyllä yhteisellä matkalla entisiin kotikyliin Muolaaseen. Retken olivat ideoineet Helvi Jauhiainen Hyvinkäältä, Erkki Järveläinen Helsingistä ja Paavo Luukka Vantaalta. Mukana oli bussilastillinen Järveläisiä ympäri Suomea ja Norjaa myöten. Ajatus sukuseurasta pantiin hautumaan ja päätettiin kokoontua syksymmällä pohtimaan asialle jatkoa.

Anttilan Kestituvassa pidetyssä kokouksessa Helvi Jauhiainen toivotti kaikki tervetulleiksi tilaisuuteen. Läsnä oli Kuusaassa eläneen Juho Järveläisen ja Muolaankylästä kotoisin olleen Topias Järveläisen lapsenlapsia perheineen. Kantaisämme Antti Järveläisen, syntynyt 1805, oli meidän, kolmansien serkusten isoisän isoisä. Sukuamme on tutkittu tästä taaksepäinkin 1600-luvulle saakka.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Lauri Järveläinen ja sihteeriksi Oili Jaatinen, molemmat Forssasta. Sukuseuran perustamiseen liittyvistä virallisista asioista ja muiden sukuseurojen toiminnasta keskusteltiin. Seurahanke oli syksyyn mennessä kypsynyt ja niinpä äänestäessä tulos oli yksimielisesti myönteinen.

Järveläisen Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin niin ikään Lauri Järveläinen ja sihteeriksi Oili Jaatinen. Hallituksen muut jäsenet ovat Erkki Järveläinen Helsinki, Sari Järveläinen Vantaa, Markku Järveläinen Forssa, Marja-Leena Latostenmaa Hyvinkää ja Raija Hynynen Somero. Asiantuntijaksi seuran alkuun saattamiseksi kutsuttiin pitkään sukututkimusta harrastanut Pentti Jaatinen.


Kirjoitti Oili Jaatinen
SUKUKOKOUS 2003 RUUSUTILALLA SOMEROLLA 06.07.2003

JÄRVELÄISEN SUKUSEURA KOKOONTUI ENSIMMÄISEEN VUOSIKOKOUKSEENSA

Aurinkoisena Suven ja runon päivänä, heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina, kokoontui Järveläisen Sukuseura viettämään ensimmäistä vuosikokoustaan ja sukujuhlaansa Somerolla. Sukukokoukseen oli kutsuttu kaikki sukuseuraan liittyneet ja tiedossa olevat Järveläiset. Lehti-ilmoituksilla tieto kiiri muillekin ja juhliin saapui 98 sukuun kuuluvaa henkilöä. Sukuseurassa oli juhlapäivänä 76 jäsentä. On erotettavissa selkeästi kaksi erillistä sukuhaaraa, Muolaasta lähtöisin olevat sekä Kaavilta lähtöisin olevat Järveläiset. Molemmista sukuhaaroista oli runsaasti osallistujia. Päivä aloitettiin viemällä kukkatervehdykset hautausmaalle sankaripatsaalle, Karjalaan jääneiden vainajien sekä muualle haudattujen muistomerkille. Kukat laskivat serkukset Ritva Järveläinen ja Tapio Järveläinen.

Yhteinen kokoontuminen alkoi Tuula (o.s. Järveläinen) ja Mauri Kämin omistamalta Kärsälän Ruusutilalta, jossa sukuseuralaiset otettiin vastaan mahlamaljojen kera. Ruusutilan kauniissa pihapiirissä vietettiin tunnelmallinen hetki. Tilan emäntä, äidinkielen lehtori Tuula Kämi toivotti vieraat tervetulleiksi. Serafiina Kämi soitti huilua ja Katriina Jaatinen säesti. Sairaanhoitaja, teologian yo Suvi Järveläinen piti kesäisen hartaustuokion johdattelemalla läsnäolijat suvun merkityksen tärkeyteen. Yhteisesti veisatut virret loivat sukujuhlalle arvokkaan ja herkän tunnelman. Lopuksi vielä Mauri Kämi kertoi ruusutilan syntyvaiheista ja opasti vieraita yhdessä Tuulan kanssa. Puistossa on n. 250 erilaista ruusulajia ja varsinkin kymmenet juhannusruusulajit olivat ehtineet täyteen loistoonsa. Tämä pimpinellaosasto on lajissaan ainutlaatuinen. Ruusutila kuuluu Someron matkailunähtävyyksiin.

Kärsälästä siirryttiin Tammelaan Letkun Pirtille varsinaiseen sukukokoukseen. Ennen kokousta nautittiin kuitenkin maittava karjalainen pitopöytä kaikkine herkkuineen. Sukukokouksen juontajana toimi Marja-Leena Latostenmaa (o.s Jauhiainen, äidin puolelta Järveläinen). Hän aloitti virallisen osuuden kertomalla sukuseuran tähänastisesta toiminnasta. Pentti Jaatinen kertoi lyhyesti tutkimuksestaan Muolaan Järveläisistä ja havainnollisti kalvoilla yhteiset esi-isämme. Tutkimuksen tuloksena on saatu arkistoihin n. 1000 sukuun liittyvää nimeä. Aulis Järveläinen selvitti puolestaan Kaavin Järveläisten sukupolvien ketjua.

Virallinen sukukokous noudatteli sääntöjen määräämiä asioita. Hallituksen puheenjohtaja Lauri Järveläinen toimi myös vuosikokouksen puheenjohtajana ja sihteeri Oili Jaatinen sihteerinä. Tämä esitteli myös seuran hallituksen. Sukuseura on perustettu viime syksynä ja vasta siitä lähtien on toimittu säännöllisesti, joten virallisiin osuuksiin ei kauan aikaa mennyt. Kokouksessa kutsuttiin kunniajäseniksi Helvi (o.s. Järveläinen) ja Martti Jauhiainen, joiden työ sukututkimuksessa, seuran alkuun saattamisessa ja sukutiedon eteenpäin kertomisessa on ollut huomattavaa ja erittäin merkittävää.

"Perhepotretin" jälkeen vietettiin sukujuhlaa. Sen aloittivat sisarukset Esa ja Katriina Jaatinen musisoimalla klarinetilla ja pianolla. Pentti Jaatinen kertoi 1700- ja 1800- luvuilla eläneiden Järveläisten asuinsijoista Suomessa. Helvi Jauhiainen kertoi Muolaan Järveläisten sukuhistoriasta erittäin mielenkiintoisesti. Suvun kantaisänä pidetään Anders Järfweläistä, jonka tiedot ovat 1600 -luvulta. Sitäkin vanhempia hajatietoja Järveläisistä on löytynyt. Paikalla olevat Muolaan Järveläiset olivat juuri tämän Andersin jälkeläisiä, isiensä mukaan joko "Juholaisia", "Topilaisia", "Villeläisiä" jne.

Kaavin sukuhaaraa edustava Aulis Järveläinen kertoi omasta tutkimuksestaan Järveläisten parissa. Järveläisiä on ollut Kaavilla kokonainen kylällinen, mutta aivan tarkkaan ei ole selvitetty, mistä he sinne ovat tulleet. Sukutietoja on löytynyt myös 1600 -luvulta. Kantaisien jälkeläisissä on monta Aatamia ja Aataminpoikaa. Kovin samantapaisia elinkeinoja on harjoitettu sekä Karjalassa että Savossa, ja vesireitit yhdistävät nämä kaksi aluetta. On mahdollista, että yhteinen esi-isäkin vielä löytyy!

Lisää musiikkiesityksiä kuultiin vielä sisaruspari Henriikka ja Matias Eskolalta, jotka lauloivat äitinsä Annamaija Eskolan säestyksellä. Juhlan päätti Raija Hynysen (o.s Halmajärvi, äidin puolelta Järveläinen) organisoimat arpajaiset, joissa palkintoina oli sukuseuralaisten lahjoittamia tavaroita. Upeat palkinnot saivat arvat hyvin kaupaksi, ja paikalla nähtiin monta onnellista voittajaa!

Sukukokouspäivä oli pitkä ja monivaiheinen, mutta ehdottoman mielenkiintoinen. Sanotaan, että veri on vettä sakeampaa. Taitanee pitää paikkansa. Oli kiinnostavaa olla paikalla, tutustua ihmisiin, vaihtaa muutama sana ja selvittää, millaista sukua ollaan. Tänä päivänä on paljon uusperheitä, sen myötä monenlaisia sukulaisia. Jokainen muodostaa oman elämänpiirinsä, sosiaaliset kontaktinsa läheistensä ja ystäviensä kanssa. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä perimmäisten kysymysten äärelle, kuka minä olen ja mistä oikein tulen, keitä ovat minun esi-isäni. Mielestäni juuri tällaiset sukuseurat auttavat vastaamaan useisiin kysymyksiin. Nykyisessä kansainvälistyvässä maailmassamme on hyvä oppia tuntemaan omat juurensa, sillä vain niin voi tulla vahvaksi. Minulle sukukokouksesta jäi mukava, lämmin tunne. Oli hienoa nähdä, kuinka paljon ja kuinka eri-ikäisiä sukumme jäseniä oli saapunut paikalle ja kuinka me kaikki olimme siellä samasta syystä. On haasteellista saada toimia sukuseurassa ja olla osana sitä sukupolvien ketjua, joka välittää viestiä eteenpäin.


Annamaija Eskola (äidin puolelta Järveläinen)


SUKUTAPAAMINEN KAAVILLA 10.- 11.07.2004

Kaavin Järveläiset järjestivät suvun kesätapahtuman Rauvantaipaleen entisellä koululla (nykyisin toimintakeskus Raukku). Tapahtumaan oli saapunut yhteensä n. 200 suvun jäsentä verestämään vanhoja sukusiteitä ja solmimaan uusia. Sää suosi tilaisuutta ja heinäkuinen luonto oli kauneimmillaan.

Ajatus kesätapahtuman järjestämisestä syntyi jo loppuvuodesta 2003. Se sai kaavilaisten keskuudessa innostuneen vastaanoton. Tilaisuudelle oli olemassa todella ns. sosiaalinen tilaus, jonka syitä ja perusteita olisi mielenkiintoista pohtia laajemminkin, mutta se jääköön nyt toiseen kertaan.

Järjestelyorganisaatio syntyi pääosin ensimmäisessä kokouksessa, joka pidettiin Sinikka ja Heino Järveläisen luona Ylätuvalla 28.02.2004. Yhteensä 13 suvun jäsentä - kaikki Aatami Ristonpojan jälkeläisiä - oli tullut paikalle kokoukseen. Seuraavassa kokouksessa 04.04.2004 tulivat mukaan vielä Juho Järveläinen ja Juhon sisar Salli Virrantalo. Juho ja Salli lukeutuvat myöhemmin Kaaville kotiutuneeseen Järveläis- haaraan.

Vaatimattomista ulkoisista olosuhteista huolimatta järjestäjien innostuneen yhteistyön ja uhrautuvaisuuden tuloksena syntyivät hyvät puitteet onnistuneelle sukujuhlalle, jonka sitten juhlayleisön lämminhenkinen osallistuminen lopullisesti kruunasi.

Juhlavieraat otti pihalla vastaan Järvelän nykyinen isäntäpari Pirkko ja Jukka Järveläinen. Päätilaisuuden hovimestarina toimi Risto Halonen (äiti os. Järveläinen) ja Ritva Hartikainen (os. Järveläinen) hoiteli reippaasti juhlan juontamisen.

Heino Järveläinen piti huumorilla höystetyn tervetulopuheen ja Kaavin entinen kunnanjohtaja Jouko Räsänen – nykyisin Viitasaaren kaupunginjohtaja - (sukua Kaavin Järveläisille) käsitteli paikkakunnan ja kylän elämää, olosuhteita, menneisyyttä, nykypäivää sekä tulevaisuuttakin monipuolisessa ja värikkäässä puheessaan.

Hallituksen puheenjohtaja Lauri Järveläinen toi tilaisuuteen sukuseuran tervehdyksen ja kertoi seuran perustamisvaiheen tapahtumista sekä esitteli Muolaan sukuhaaraa.

Vieraille tarjottiin iltapäivän alussa lounas, jota Eila Miettinen, os. Järveläinen tyttärineen emännöi ja taisi siinä apuna olla muitakin perheenjäseniä.

Lounaan jälkeen tapahtui juhlan huipennus. Salli Virrantalo astui lavalle yksinkertaisen tyylikkäässä Koillis-Savon kansallispuvussa. Salli oli tehnyt puvun kaikkine tarveaineineen alusta loppuun asti itse. Salli ja puku saivat tosi paljon myönteistä huomiota osakseen ja monilukuiset kamerat räpsähtelivät kauan.

Varsinaisen iltapäiväohjelman aluksi Väinö Rissanen (äitinsä puolelta Järveläinen) esitti kaksi kaunista laulua vaimonsa Sirpan säestyksellä. Iltapäivän ohjelma käsitti Järveläis-suvun Maarianvaaran haaran esittelyn historiasta nykypäivään sukutaulukoin ja vanhoin valokuvin - esittäjinä toimivat Aatami Ristonpojan useat jälkeläiset.

Sukututkija Pentti Jaatinen kertoi sukututkimuksesta yleisesti sekä Järveläis-suvun tutkimustilanteesta. Kahvin aikana ja sen jälkeen oli vapaan sanan vuoro.

Päätilaisuuden päätyttyä yleisölle oli varattu tilaisuus tutustua Järveläisten historiallisten asuinpaikkojen nykynäkymiin. Vieraat käyttivätkin monilukuisesti tilaisuutta hyväkseen.

Iltaohjelmaan kuului ohjelmalliset iltamat Maarianvaaran nuorisoseuran talolla sekä illanviettoa ja perinneruokien maistelua Raukun pihapiirissä. Perinneruokaryhmän isännyydestä vastasi Aimo Järveläinen ja hänellä oli monta taitavaa apulaista. (Aimon sisaret, Salli ja Eila joukkueineen jne.)

Sunnuntain ohjelma keskittyi Kaavin kirkonkylän ja Telkkämäen kaskitilan kokemiseen. Tapahtuma päättyi lounaaseen Kaavin Linnassa ja päätössanat lausui Heino Järveläinen.


Kirjoitti Aulis Järveläinen


SUKUKOKOUS MUSTIALASSA 9.-11.07.2005

Helteisessä kesäsäässä, upeassa Mustialan maatalausoppilaitoksen miljöössä, piti Järveläisen sukuseura toisen vuosikokouksensa ja siihen liittyvän kesäjuhlan. Seuran nuoruudesta ja pienuudesta (138 jäsentä) huolimatta mukana lämminhenkisessä tapahtumassa oli 72 osanottajaa.

Tapaaminen alkoi jo juhlapäivää edeltävänä iltana Antintalon tiloissa. Yhteisessä tarinaillassa oli nähtävillä runsaasti eri sukujen sukukirjoja, joihin Järveläiset tutustuivat mielessään oman sukukirjan kokoamisen aloittaminen ja julkaiseminen muutaman vuoden päästä.

Juhla- ja koontumispäivä aloitettiin lipunnostolla ja lippulaululla. Sitä seurasi rovasti Matti Holkerin pitämä aamuhartaus. Lounaan jälkeen kokous- ja juhlavieraat saivat kuulla Mustialan esittelyn sekä tutustua museoon, mihin on kerätty runsain mitoin maatalousesineistöä "ajalta ennen traktoreiden tuloa".

Juhlan ohjelmassa kuultiin seuran nuoren polven musiikkiesityksiä; pikkuserkukset Katriina Jaatinen ja Serafiina Kämi soittivat Jean Sibeliuksen Romanssin. Helvi Jauhiainen lausui koskettavasti kaksi itse kirjoittamaansa runoa; seuran sukututkija Pentti Jaatinen loi katsauksen sukututkimustilanteeseen esitellen myös seuran sähköisten kotisivujen luonnoksen. Sivut on tarkoitus avata tulevana syksynä.

Kansallispuku 120 vuotta-teemaan liittyen olivat seuran Muolaan haaran naiset koonneeet erinomaisen ohjelmaosuuden, jossa esiteltiin sanoin ja kuvin kannakselaisia kansan- ja kansallispukuja, erityisesti äyrämöispukuja, niiden historiaa sekä yksityiskohtia. Muolaan vanha äyrämöispuku nähtiin taitavien tekijöidensä Pirkko Äijälän ja hänen tyttärensä päällä sekä myöskin kokonaan itse tehtynä Viipurin läänin Pyhäjärven puku seuran sihteerin , ansiokkaan pukuesitelmän pitäneen Oili Jaatisen päällä, Muolaan Pyhäristin puku tekijänsä Helvi Jauhiaisen päällä ja Viipurin puku Marja-Leena Latostenmaan päällä. Oman erikoisensa lisänsä pukuesitteleyyn toi nyytinkiasiantuntija Kerttu Järveläinen, joka kertoi tästä esiäideiltämme periytyvästä käsityötaidoista demonstroiden myös itse miten nyytinkipitsi syntyy.

Jo edellisessä vuosijuhlassa suosiota saaneet arpajaiset otettiin uusiksi tälläkin kertaa. Järveläisen sukua on siunattu useilla kaksosilla. Arpajaisten onnenpoikina toimivat kolmoset, seuran ensimmäisen puheenjohtajan, Lauri Järveläisen tyttären pojat Jalmari, Eemeli ja Mikael.

Mustialan tiloissa oli esillä myös Järveläisten taide- ja harrastenäyttely: Liisi Järveläisen ja Marja-Leena Latostenmaan akvarelleja ja Pirkko Saarnin lasikoruja sekä Järveläisen eri sukuhaaroja ja sukupolvia esittelevä valokuvanäyttely. Juhlaväen viihdyttämiseksi pihalla soitteli country-yhtye Mellow, jonka laulusolisti ja yhtenä muusikkona toimi tilaisuuden juontaja Katriina Jaatinen.

Vuosikokouksessa seuran uuteen hallitukseen valittiin seuraavat Järveläisen-suvun edustajat: Puheenjohtaja Erkki Järveläinen, hallituksen jäseniksi Markku Järveläinen, Pirkko Saarni, Kari Järveläinen, Oili Jaatinen, Risto Halonen ja Marja-Leena Latostemaa.


Kirjoitti Marja-Leena Latostenmaa

JÄRVELÄISTEN SUKU KOKOONTUI VALAMOSSA KESÄKUUSSA 2007

Järveläisten Sukuseura ry :n vuosikokoukseen ja sukujuhlaan kokoontui satapäinen joukko Järveläisiä eri puolilta Suomea ja puitteet Valamossa kesän hehkeimpään aikaan kruunasivat tilaisuuden. Juhlasalissa oli Kaavin sukuhaaran Järveläisten taidetta: Aimo Järveläisen maalamien taulujen näyttely sekä Salli Virrantalon arvokkaita käsitöitä . Lisäksi oli esittelyssä aito savolaisvene ja Juhani Järveläisen rakentama mönkijä , joita kaikki Valamoon tulleet saivat ihmetellä jo parkkipaikalla. Kaikki arpajaispalkinnotkin olivat Järveläisten omien käsien töitä - jo pelkästään niistä olisi saanut hienon näyttelyn.

Sukukokouksessa valittiin hallitus seuraavaksi toimikaudeksi ja puheenjohtajaksi valittiin Kari Järveläinen Muolaan sukuhaarasta. Yhteystiedot ja hallituksen kokoonpano löytyvät sukuseurojen kotisivuilta www.genealogia.fi/sukuseurat/j

Savolaisten ja Karjalaisten laulut kajahtivat yhteislauluina juhlavasti ja sukututkija Eeva-Liisa Tenhunen kertoi tutkimuksen tilannekatsauksen Muolaan sukuhaaran osalta ja Aulis Järveläinen Kaavin osalta. Sukukirjahankkeesta ja perinnetiedon keräykseen liittyvää asiaa valotti Marja-Leena Latostenmaa. Hän antoi myös käytännöntietoa vaakunasuunnitteluun, josta on julistettu suunnittelukilpailu ja vuoden loppuun saakka jokaisella on mahdollisuus siihen osallistua.

Juhlassa kuultiin myös nuorimman polven esittämänä musiikkinautintoa, jonka tarjosi Anna Takkunen tyylikkäästi flyygelillä. Valamon arvokkaiden puitteiden ja kauneuden keskellä sukujuhlassamme vallitsi lämmin tunnelma, moni tutustui uuteen sukulaiseensa, joka vahvistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja suvun merkitystä.


Kirjoitti Pirkko Saarni

JÄRVELÄISEN SUKUSEURAN PIKKUJOULU 1.12.2007 KULTTUURIKESKUS STOASSA

Itäkeskuksessa, Helsingissä

Sukuseura vietti ensimmäiset pikkujoulunsa, josta tehtiin alustava päätös Valamon luostarissa sukuseuran kokouksessa.

Pikkujoulupaikkana oli kulttuurikeskus Stoa, jonne saapui parikymmentä suvun jäsentä. Tilaisuus oli erittäin lämminhenkinen ja vapaamuotoinen. Oman osansa muodosti perinteinen ohjelma joululauluineen. Tutustuminen Eteläafrikkalaiseen jouluperinne -näyttelyyn herätti runsaasti mielenkiintoa. Kuultiin joitakin puheenvuoroja ja keskusteltiin ensi kesän yhteisestä tilaisuudesta, joka voisi olla laulun ja tarinoiden merkeissä. Perinteissä pysyttiin myös ruokailussa. Tarjolla oli alkuglögin jälkeen joulupuuroa sekahedelmäsopan kera. Sen jälkeen oli kinkkua, voileipiä ja pipareita kahvin kera. Ruokaa oli riittävästi ja mikä parasta, kaikki oli tehty talkoovoimin.

Joulupukkikaan ei ollut eksynyt, vaan saapui paikalle säkkinsä kera, johon jokainen osallistuja oli pudottanut pienen paketin.

Kaikille mukana olleille kuuluu suuri kiitos tästä kaikesta. Jäi erittäin lämmin mieli ja tunne, että me Järveläiset puhallamme yhteen hiileen.


Antero Järveläinen


SAVON JÄRVELÄISTEN TAPAAMINEN 12.7.2008 KAAVIN MAARIANVAARAN SEURANTALOLLA


JÄRVELÄISET - EILEN, TÄNÄÄN JA HUOMENNA

Savon Järveläisten tapaamiseen 12.7.2008 Kaavin Maarianvaaran seurantalolle oli rankoista sadekuuroista huolimatta saapunut 49 Järveläistä viettämään mukavaa iltapäivää ja kuulemaan sukuasiaa eilen, tänään ja huomenna. Järveläisten Sukuseura ry:n hallituksen jäsen Risto Halonen toivotti kaikki tervetulleiksi ja ohjelman alkajaisiksi Pentti Laukkanen kertoi seurantalon perustamisvaiheista alkaen talon historiaa, johon voimakkaasti myös Järveläiset ovat vaikuttaneet. Seurantalolla on aikoinaan tanssittu monet iltamatanssit Järveläisten haitarin ja viulun tahdittamina ! 1960-luvulla seurantalon toiminta hiipui ja pysähtyi, kun lähes kaikkien lähikylien nuori väki muutti pois leveämmän leivän toivossa. Viime vuosina on jälleen kulttuuritoimi virinnyt voimakkaasti ja aktiivinen näytelmätoiminta luo uutta potkua ja tuo elämää jälleen seurantalolle.

Savolaisten laulu soi komeasti juhlasalissa Järveläisten yhteislauluna ja sitten kuultiin sukuseuran sihteerin Pirkko Saarnin, Rauvanjärven tyttöjä, kertomat viimeisimmät kuulumiset sukuseuran toiminnasta ja tulevista tapahtumista, joista ensimmäinen on 9.8.2008 , Taipale-risteily Kuopion ja Varkauden vesillä. Sukuvaakunan suunnittelukilpailu on myös meneillään vuoden loppuun saakka ja siihen toivotaan osallistuvan Järveläisiä, joilla on eväitä tälläkin saralla. Seurantalolla nähtiin tästäkin lahjakkuudesta oiva näyte, kun esille oli laitettu 16 vuotiaan kuvataideartesaaniksi jouluna 2010 valmistuvan Anna Järveläisen töitä kaikkien ihailtavaksi. Annalla on Outokummun Törisevässä parhaillaan meneillään ensimmäinen ihan oma taidenäyttelykin “Ukkojen tupa”, jota kaikki kiinnostuneet voivat käydä katsomassa viehättävässä mummon mökissä.

Ohjelmassa kuultiin entisten ja nykyisten Rauvanjärven tyttöjen laulusikermä kansanlauluja, Mirkka Järveläisen (10 v) kirkas lapsenääni sointui hyvin yhteen tätiensä Tertun ja Pirkon kanssa. Ennen rantakalanautintoa kuultiin vielä tarinoita menneiltä ajoilta, joita kertoilivat lupsakasti savolaiseen tapaan Reino Pasanen ja Pentti Laukkanen.

Sokerina pohjalla oli Aulis Järveläisen katsaus Järveläisten vaiheisiin , joista Rantasalmen maaluettelossa oli ensimmäiset merkinnät vuonna 1561, jolloin kyseiseen asiakirjaan oli merkitty kolme Järveläistä . Kiinnostavaa kuultavaa oli myös lapsen nimen valinta aikaisemmilla sukupolvilla: perheeseen syntynyt ensimmäinen poikalapsi sai lähes poikkeuksetta isoisänsä etunimen, koska silloin isoisän viisauden katsottiin siirtyvän hänelle. Tämä perinne näytti olleen vahvasti toteutuneena myös Järveläisten suvussa ja se oli havaittavissa lähes ensi silmäyksellä esitetyissä sukutaulukoissakin.

Historiatietoina kuulimme lisäksi mielenkiintoisen esitelmän Kaavin asutuksen syntyhistoriaan liittyen. Kaavin kunta on perustettu vasta 1875, mutta aikaisin tiedossa oleva Järveläis-talo on ollut Maarianvaarassa jo 1754 , nimeltään Järvelä 19, jossa isännöi silloin Adam Järveläinen. Isojaon aikoihin syntyi Lammin Järvelän talo , jota isännöi Henrik Järveläinen ja Hakkarala 40, jota isännöi Adam Järveläinen. Hakkaralan talosta lähtöisin olivat myöhemmin lähistöltä hankittujen tilojen , Käkijärvi16 ja Tuomala 18, isännät Karl ja Anders, joiden suomalaiset nimet olivat tietenkin Kalle ja Antti.

Suur-Liperin alueella oli muissakin kylissä Järveläisten tiloja jo 1700-luvulta alkaen esim. Varislahdessa, Vehkalahdella ja Sysmässä.

Sukutietojen keräystä ja tarkistusta päätettiin edelleen jatkaa sukuhaaroittain, tähtäimenä saada faktatietojen lisäksi myös fiktiot mukaan materiaaliin sukukirjan aineksiksi. Järveläisten tiloilla on jokaisella oma historiansa, joka on todella arvokasta tallentaa myös jälkipolville ennen kuin tieto kokonaan on unhoon vaipumassa. Tämän perinnetiedon kerääminen ja muistiin merkitseminen henkilötietokeräyksen ja tarkistuksen lisäksi on ensisijainen tehtävä nyt sukuhaaroittain, että saadaan materiaali kokoon ja oma sukukirja myös Savon Järveläisille, ohjeita löytyy www.genealogia.fi/sukuseurat ja lisätietoa antaa tarvittaissa sukuseuran sihteeri. Onnistuneen iltapäivän päätteeksi kajautettiin yhteisesti ilmoille Karjalaisten laulu.


Kirjoitti Pirkko Saarni

JÄRVELÄISET KOKOONTUIVAT HELSINGISSÄ

Järveläisten sukuseura kokoontui 65 hengen voimin 6. 6. Karjalatalolla Helsingissä. Päivien ohjelmassa oli kahden sukuhaaran sukukirjan sekä sukuvaakunakilpailun voittajan julkistamiset sekä sukukokous.

Järveläisten suku muodostuu kahdesta haarasta, Kannaksen Muolaasta lähtöisin olevasta evakkohaarasta sekä Etelä-Savon Kaavissa olleista ja olevista Järveläisistä. Sattuuneesta syystä puutteellisista asiakirjoista ei toistaiseksi ole löytynyt yhteisiä esivanhempia, mutta työ mahdollisten yhteisten sukujuurien etsimiseksi jatkuu. Samoin jatkuu työ vielä sukuseuraan kuulumattomien Järveläisten saattamiseksi seuran piiriin. Tällä hetkellä seuran jäsenmäärä on 180.

Päivien merkittävin anti oli kummankin sukuhaaran sukukirjan julkistus ja myyntiin tulo. Muolaalaisten sukukirjan on, usean vuoden työn tuloksena, koonnut toimikunta, jonka vetäjänä toimi Marja-Leena Latostenmaa ja muina jäseninä Oili Jaatinen, Annamaija Eskola ja kuvatoimittajana Erkki Järveläinen. Kirjan 432 sivua sisältävät 676 sukutaulua, joiden perusteella Muolaan haaran kantaisäksi määrittyy (taulu 1) 1630-luvulla syntynyt Mikko Järveläinen. Sukutaulujen lisäksi kirjan muuna sisältönä on tarinoita suvun elämästä, tavoista ja sattumuksista. Kirjan liitteenä on cd-levy, josta löytyy n. 400 kuvaa suvun piiristä. Kaavin sukukirja on vielä tässä vaiheessa suppeammassa muodossa ja se on suurelta osin kaavilaisen Aulis Järveläisen kokoama. Kirjasta löytyy 433 sukutaulua, ja niistä 1558 henkilön tiedot. Sukutaulu 1:n perusteella suvun kantaisä on vuonna 1673 syntynyt Krister Järveläinen. Taulukoiden lisäksi myös kaavilaisten kirjasta löytyy seikkaperäisiä kuvauksia sukuhaaran elämästä eri aikoina.

Kokouksen yhteydessä julkistettiin myös sukuvaakunakilpailun tulos ja ehdotuksen tekijäksi paljastui mikkeliläinen Pirjo Vartiainen. Voittajan yksimieliseti valinnut seuran hallitus totesi ehdotuksen kuvaavan monipuolisesti suvun heimo- ja maataloustaustoja sekä molempiin haaroihin läheisesti liittyvää järvellisyyttä. Vaakunaehdotus lähetetään seuraavaksi heraldiseen tarkastukseen, minkä jälkeen päätetään sen käyttötavoista.

Varsinaisen sukukokouksen avasi seuran puheenjohtaja Kari Järveläinen, minkä jälkeen kokouksen johto siirtyi Antero Järveläiselle. Joka toinen vuosi pidettävien sukukokousten vuoksi seuraava vuosi on luonteeltaan välivuosi, jonka tärkein tehtävä, tietysti jäsenhankinnan lisäksi, on sukuvaakunan saattaminen mahdolliseen julkaisukuntoon. Hallitus toki tarvitaan välikaudeksikin ja sen kokoonpanoksi tuli seuraava: puheenjohtajana jatkaa Kari Järveläinen Keravalta ja jäseninä Risto Halonen Kaavilta, Oili Jaatinen Forssasta, Seppo Järveläinen Espoosta, Vilho Järveläinen Kaavilta, Paavo Luukka Vantaalta ja sihteerinä Pirkko Saarni samoin Vantaalta. Varajäseniksi tulivat: Ritva Hartikainen Kuopiosta, Terttu Honkanen Keravalta, Antero Järveläinen Helsingistä, Heimo Järveläinen Urjalasta, Mikko Järveläinen Helsingistä ja Marja-Leena Latostenmaa Hyvinkäältä. Rahastonhoitajana jatkaa Sari Järveläinen Vantaalta.

Kokouksen viihteellisemmästä ohjelmaosuudesta vastasivat Karjalan Nuorten 16 henkinen ”Kärri”-ryhmä esittämällä vauhdikkaan virolaisen röntyskä-tanssisarjan sekä sisarukset Liisi ja Niilo Järveläinen, edellinen huilu- ja jälkimmäinen trumpettisooloillaan.

Jo perinteiseen tapaan juhlissa esiteltiin myös kädentaitoja, tosin vain naisväen toimesta. Esillä oli Oili Jaatisen kivikoruja, Kerttu Järveläisen nypläystöitä, Tuula Kämin valokuvia, Pirkko Saarnin sulatetöitä ja Pirjo Vartiaisen öljymaalauksia.

Asianmukaiset maakuntalaulut laulettiin yhteisesti suurella hartaudella ja tilaisuus päätettiin päivän säähän hyvin sopineella Suvivirrellä.

Kirjoitti Paavo Luukka



OUTOKUMMUN SUKUKOKOUS 2011


Sukujuhla Outokummun Kolmikannan leirikeskuksessa 30.7.2011 oli tunnelmaltaan oikein leppoisa – aivan kuin se aurinkoinen kesäpäivä ulkonakin. Paikalla oli 50 Järveläisen sukuun kuuluvaa , kaukaisimmat Sodankylästä saakka. Kari Järveläinen avasi tilaisuuden puheenjohtajan ominaisuudessa toivottaen kaikki tervetulleeksi sukujuhlaan ja tämän jälkeen sihteeri Pirkko Saarni kertoi sukuseuran vaiheista ja tapahtumista perustamiskokouksesta ( 14.9.2002) tähän päivään. Lisäksi hän kertoi sukuseuralle lahjoitetusta aineistosta, joka on nyt saatu Vilho Järveläisen toimesta viime talven aikana digitaaliseen muotoon Tauno Tiilikaisen tekemien tosi arvokkaiden muistiinpanojen pohjalta. Tässä aineistossa on myös yhteyksiä Rainer Enbergin tekemään tutkimusaineistoon sekä Kaavin Järveläisten kirjassa oleviin sukutietoihin. Kantaisä tässä kerätyssä tutkimusaineistossa on Anders Järveläinen , syntynyt n. 1658 ja ollut isäntänä Varislahdessa Järvelänkankaan talossa n:o 1 vuosina 1681– 1693 sekä Liperin Maljasalmella Partalassa n:o 2 vuosina 1722 – 1731 . Anders on kuollut 25.4.1731.

Pirkko Saarni totesi, että hänelle on ollut ilo tutustua sukulaisiin, jotka ovat muutakin kuin pelkkä nimi sukutaulukossa ja hän lainasi Tauno Tiilikaisen sanoja ”ihminen alkaa elää” aivan eritavalla, kun näkee kauempaa suvun liikkeet ja perheiden vaiheet. Siksi on yhä tärkeä tavoite saada perinnetietoa kerättyä ja kirjattua jälkipolville. Kiitosta on saaneet molemmat jo olemassa olevat sukukirjat lukijoiltaan , joten se työ ja uurastus ei mennyt hukkaan.

Syrjän Hovin tarjoaman karjalaisen pitopöydän antimien jälkeen kajahti Karjalaisten laulu komeasti juhlasalissa ja sitten kuultiin Tauno Tiilikaisen omin sanoin kertomaa tietoa Liperin ja Outokummun suvun kantaisän Andreaksen vaiheista. Päiväkahvin jälkeen oli vuorossa vuosikokous, jossa sääntömääräisten päätösten lisäksi valittiin tulevalle toimikaudelle puheenjohtaja ja hallitus varajäsenineen. Liittymis- ja jäsenmaksu päätettiin pitää entisen suuruisena.

Kokouksen jälkeen teimme bussiretken Ohtaansalmen rajakivelle, jossa on kallioon hakattuna 25 vuotisen Ruotsi-Suomen ja Venäjän välisen sodan päättymisen merkkinä Täyssinän rauhan vuosiluku 1595 sekä Ruotsin valtakunnan kolme kruunua ja näiden alla rajavaltuutettujen nimikirjaimet CF (Claus Hermanninpoika Fleming) , AT (Arvid Henrikinpoika Tavast), GF ((Gödik Fincke) ja YH (Yrjö Henrikinpoika Höfn). Venäläiset olivat hakanneet rajamerkkiin merkikseen ristin. Näitä historiallisia tapahtumia meille avasi asiantuntemuksella ja mielenkiintoisella kerronnallaan Aulis Järveläinen .

Bussimatka jatkui Tauno Tiilikaisen esitellessä matkan varrella olevia Järveläisten asuinpaikkoja ja sattumoisin pysähdyimme kysymään viinimarjoja keräävältä rouvalta tarkempaa ajo-ohjetta Järvelänkankaan tilalle ja eikös vaan rouva ollutkin Taunon sukulaisia ja Järvelänkankaan nykyinen emäntä ! Niinpä saimme luvan vierailla Varislahdessa Järvelänkankaan talon pihapiirissä Antin jalanjäljillä, hän omisti tilan vuosina 1681-1693. Järveläisten jälkeen tilan oli omistanut Matti Koponen (1722-1730) , jonka jälkeen tila on ollut Mustosen suvulla. Nykyisin tila on hyvin hoidettuine ja kauniine pihapiireineen Reino ja Hilkka Mustosen omistuksessa ja he esittelivät yllätysvierailijoille myös vanhan talon , joka on ikuistettu tauluun.

Bussimatkan jälkeen palattiin Kolmikantaan, jossa arvottiin lahjoituksina tuodut arpajaispalkinnot, joita oli mm. kelopuinen pöytäkello, keittokirja- ja veitsitelineet, taidokkaat Lapin kintaat, sukat, essut, salaperäiset laukut, kassit, saunatontut, kotihiiret ja kaunis Mollamaijakin. Kiitämme lämpimästi kaikkia lahjoittajia näistä hienoista arpajaispalkinnoista ! Juhlapäivän loppuhuipennuksena söimme mukavan jutustelun lomassa maukkaat kalakukot , paistoimme makkaraa ja liikuttelimme iloisesti lapikasta lattialla taidokkaiden tango- ja karaokelaulajien tahdissa .Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana …


Kirjoitti Pirkko Saarni



SUKUKOKOUS OLI TAMMELAN MUSTIALASSA 21.7.2013

” Ainoa, mikä on pysyvää, on juuret”

Forssassa, Anttilan kestituvassa, perustettu Järveläisen sukuseura juhli kymmenvuotis-päiviään heinäkuussa Tammelan Mustialassa. Juhlassa tapasivat toisiaan suvun päähaarat, Kannaksen ja Savon Järveläiset, sekä muutama Viipurinkin Järveläinen. Seuran identiteettiä vahvistaa upouusi vaakuna, joka sai ensiesiintymisensä ansioituneille seuran jäsenille jaetun pöytästandaarin muodossa.


Lipunnosto aloitti kuudennen sukutapaamisen ja seuran 10-vuotissukujuhlan, jonka jälkeen siirryttiin Mustialan maatalousoppilaitoksen historiaa henkivään kuninkaansaliin. Vuoroin vieraissa - periaatteella oli nyt Karjalankannaksen Järveläis - haaran vuoro järjestää juhla. Vuosikokouksen lisäksi päivän ohjemassa oli monta mielenkiintoista aihetta: katsaus sukuseuran historiaan, ensimmäisten DNA-tutkimusten tulokset, nuoren Järveläis-sukupolven puheenvuoro sekä juuriltaan Muolaalaisen, Viipurissa syntyneen nykyisen Tammelalaisen, viihdetaiteilija Erkki Liikasen esitykset. Mukaan karjalaisen pitopöydän ”välipalaksi” oli saatu myös suvun kädentaitajia: Kerttu Järveläinen nypläsi ja esitti upeita pitsitöitään, Oili Jaatinen teki neulakinnasta (se taito piti kannakselaisten tyttöjen oppia jo 5-vuotiaana). Jaakko Mäen hienon ikonimaalausten näyttelyn lisäksi taitaja kertoi tämän taidelajin vaativasta värien sekoittamisesta ja tarkoista säännöistä.

Sukuseuran perustajajäsen ja hallituksen pitkäaikainen työmyyrä Oili Jaatinen valaisi toimintakatsauksessaan varsinkin uusille jäsenille tärkeää sukuseuran historiaa. Menetettyä kotiseutuaan ja karjalaisia juuriaan arvostavien serkusten, Helvi Jauhiaisen, Paavo Luukan ja Erkki Järveläisen sekä sukua jo Helvin kanssa tutkineen, Pentti Jaatisen, aktiivisella panoksella syntyi 14.9.2002 pidetyn kokoontumisen seurauksena rekisteröity Järveläisen sukuseura ry. Ensimmäinen sukukokous ja -juhla pidettiin Letkun Pirtillä Tammelassa heinäkuussa 2003. Sinne saapui myös kymmenkunta savolaista Järveläistä, joista kaksi, Aulis Järveläinen ja Aimo Järveläinen äänestettiin myös seuran hallitukseen( jälkimmäinen varajäseneksi).

Seuran toiminnan merkittäviksi aikaansaannoksiksi on sukututkimuksen lisäksi mainittava jäsenmäärän kasvu, 171 jäsentä nyt vuonna 2013. Saavutuksia ovat seuran nettisivujen lisäksi myös oma logo, joka on mukaeltu kantaisä Anders Järveläisen puumerkistä vuodelta 1724. Ensimmäinen tunnettu Kannaksen Järveläisten kantaisä on kuitenkin 1630 syntynyt Mikko Järveläinen Muolaan Yskjärveltä. Paljon tutkimusta ja työtä vaatineet julkaisut ilmestyivät vuonna 2009: kannakselaisten kirja, ” Järveläisiä Karjalankannakselta” ja kaavilaisten , ” Järveläiset, Kaavi”. ( Kannaksen yli 400 sivua ja 674 sukutaulua sisältävää kirjaa sekä kirjaan liitettyä yli 400 kuvaa käsittävää cd-romia saa edelleen tilata sukuseuralta 50e hintaan). Sukututkimusta jatketaan, mielenkiintoisempana ehkä DNA-tutkimukset, joiden tuloksia esitteli tapaamisessa Savon haaran Vilho Järveläinen. Nyt patriarkaalisella sukupolvilinjalla tehdyt tutkimukset ovat yllättäneet sikäli, että tehtyjen otosten perusteella Kannaksen haara on alkujuuriltaan idästä, mutta eri geeniperimää kuin tutkittujen Kaavin ja Outokummun edustajat, jotka polveutuvat ns. Skandinavian haarasta. Siksi sukulaisuuden varmistamiseksi ja mahdollisen yhteisen kantaisän löytymiseksi pidetään tärkeänä jatkaa DNA-tutkimuksia lisäotoksin, perinteisen sukututkimuksen rinnalla.

Jos joku odotti ”Kannaksen pojalta”, Erkki Liikaselta pelkkää vitsinvääntöä ja rallattelua, sai yllättyä. Liikanen oli valinnut laulunsa ja juttelunsa punaiseksi langaksi evakkouden ja isänsä sotaanlähtöjen kokemukset lapsen silmin katsottuna. Myös omat kokemukset lapsikuorossa samassa kuninkaansalissa, saivat laulajan esittämään ”pakollisen” Evakkoreen lisäksi monta herkästi tulkittua klassisempaa kappaletta.

Nuoremman polven puheenvuoroa odotettiin kiinnostuneina. Sekä äitinsä että isänsä puolelta juuriltaan vahvasti kannakselainen, 70-luvulla syntynyt Panu Luukka tuulettikin vaikuttavassa puheenvuorossaan reippaasti pölyttyneitä käsityksiä siitä, mikä saa hänen ikäisensä ja nuoremman ihmisen motivoitumaan yhteiseen toimintaan. Panun mukaan nyt viiteryhmänä, johon nuorempi polvi haluaa suppean lokeroinnin sijasta kuulua ja mihin kiinnostus suuntautuu, on koko maailma. Nyt verkostot syntyvät katsomalla eteenpäin. ”Tärkeintä on nyt, miten voi rakentaa lapsille hyvän tulevaisuuden. Vien lapseni kuitenkin Kannakselle, vaikka he mieluiten menisivät ihan muualle. Tiedän itsestäni, että 10 -15 vuoden kuluttua lapset kääntävät katseensa juuriin. Kun maailma monimutkaistuu, kansainvälisessä sekasotkussa lasten on juurrutettava itsensä johonkin. Ainoa, mikä on pysyvää, on juuret. Nuoret tulevat kyllä hakemaan paikkansa suvussa myöhemmin. On tärkeää, että dataa kerätään, se on historiaa. Se teidän on tehtävä nyt. Asiat on saatava kirjattua. Mutta ihmisen sitoutumisen täytyy olla aitoa, toiminnan täytyy olla yhdistävää. Verisukulaisilla on oltava oma toimintansa, että kehitystä syntyy ilman kompromisseja, ja että toiminta oikeasti antaa ihmisille jotakin. ” Yleisön mietteliääksi saaneen puheensa lopussa Panu jätti kuitenkin meille vanhemmille vielä toivoa nuorempien mukaantulosta muistuttamalla että loppujen lopuksi ”ihmiset palaavat aina kotiin.”

Järveläisen sukuseuran hallitus kukitti myös kaksi uutta kunniajäsentä, Marja-Leena Latostenmaan Kannaksen haarasta ja Aulis Järveläisen Savon haarasta. Molemmat ovat olleet aktiivisesti mukana seuran toiminnassa sen alkuajoista saakka sekä vaikuttaneet vahvasti sukuhaarojensa kirjojen syntyyn. Ennestään sukuseuralla oli kaksi kunniajäsentä, Helvi ja Martti Jauhiainen, joista Martti on nyt 95-vuotias ja viettää vanhuudenpäiviään Hyvinkään veteraanitalossa. Vuonna 2015 tavataan sukujuhlan ja –kokouksen merkeissä taas, ja silloin juhlan järjestämisvuorossa on Savon haara.

Uusilla pöytästandaareilla ja ruusuilla kiitettiin seuraavia ansioituneita sukuseuran jäseniä: Lauri Järveläinen, Aulis Järveläinen, Marja-Leena Latostenmaa, Vilho Järveläinen, Oili Jaatinen, Erkki Järveläinen, Pirkko saarni, Kari Järveläinen, Sari Järveläinen, Pirjo Vartiainen ja Tauno Tiilikainen.

Vuosikokouksessa uuden hallituksen jäseniksi kaudelle 2013-2015 valittiin: (6 varsinaista jäsentä ja 0-6 varajäsentä.):

Puheenjohtajaksi edelleen Antero Järveläinen; jäseniksi: Risto Halonen, Seppo Järveläinen, Vilho Järveläinen, Marja-Leena Latostenmaa, Paavo Luukka ja Pirkko Saarni.

Varajäseniksi: Hannele Heino, Oili Jaatinen, Tapio Järveläinen, Meeri Nurminen, Pirjo Siik ja Kaarina Thomssen.

Toiminnantarkastajaksi : Sari Järveläinen, varamieheksi Matti Järveläinen.



kuvat kuvagalleriassa

Kirjoitti Marja-Leena Latostenmaa



Sukukokous 18.7.2015 Toimintakeskus Raukussa, Kaavilla


Lauantai 18.7.2015 oli aurinkoinen ja siniristilippu avarassa pihapiirissä loi sukukokoukseen saapujille juhlantuntua kauniin kesäpäivän lisäksi. Hetkessä pihan hiljainen rauhallisuus vaihtui iloiseksi puheensorinaksi ja kuulumisten vaihtamiseksi samalla kun nautittiin virkistävät terve- tulokahvit.

Juhlan avasi puheenjohtaja Antero Järveläinen ja pian ilmoille kajahti yhteisesti laulettuna ”Savolaisen laulu”.


Komean maakuntalaulun jälkeen paikan valtasi todellinen tunnelmaekspertti, kaikkien alojen asiantuntijaksi itsensä julistanut Waikko-Joe , joka mainiosti paikallisella ja aidolla murteella yritti selvittää Järveläisten yhteisiä piirteitäkin ja mistä Järveläisen tunnistaisi vaikkapa Rissasista, joita myös esiintyy Kaavillakin runsaasti. Mukana Waikko-Joella oli myös kuuluisa kalastusvälineensä, jolla hän on hämmennystä aiheuttanut juttujensa ohella ihan aidossa luonnon maisemassakin, Vaikkojoella. Maarianvaaran Ohjelmapajan toiminnanjohtaja Henry Räsänen, alias Waikko–Joe, jatkoi matkaansa muihin esiintymisiin annettuaan tällä ”huumoripläjäyksellä” hyvät alkueväät Järveläisille sukujuhlaan.


Seuraavana puheenvuoron sai Aulis Järveläinen, joka kertoi uuden kirjan sisällöstä ja samalla historiaa Kaavin Järveläisten vaiheista. Uuteen kirjaan sekä lisäksi Liperin – Outokummun suvun sukutauluista koottuun kirjaan oli mahdollista vapaasti tutustua, koska niistä oli esillä painetut näytekappaleet. Lounastauolla ja koko juhlan ajan sopivissa väleissä niitä selailtiinkin ahkerasti.


Ohjelma jatkui lounaan jälkeen sukukokouksella, jonka puheenjohtajaksi valittiin Vilho Järveläinen ja sihteeriksi Pirjo Vartiainen. Pöytäkirjan tarkastajiksi ja ääntenlaskijoiksi valittiin Laila Eertamo ja Heino Järveläinen (Muurasjärvi).


Esityslistan kohta 7/Sukuseuran purkaminen aiheutti keskustelua siitä, poistetaanko kohdan käsit- tely kokonaan esityslistalta, koska mahdollisesta purkamisesta ei ollut jäsenistölle ennakkoon annettu lainkaan tietoa. Asia päätettiin kuitenkin pitää esityslistalla ja käsitellä kokouksessa omana kohtanaan.


Tilinpäätöksen esitteli kirjanpitäjänä toiminut Kaarina Thomssen. Toiminnantarkastaja Sari Järveläinen oli esittänyt lausunnossaan, ettei hän puolla vastuuvapauden myöntämistä yhdistyslain 39 §:n mukaan Antero Järveläiselle, Pirkko Saarnille, Risto Haloselle, Tapio Järveläiselle sekä Seppo Järveläiselle. Puheenjohtaja totesi kuitenkin, että hallitus oli hyväksynyt sukukirjan suun- nittelutilaisuutta varten suunnitellut kulut, josta käytiin kokouksessa varsin vilkasta keskustelua. Tilinpäätös hyväksyttiin ja vastuuvapaus myönnettiin koko hallitukselle.


Seuraava esityslistan kohta oli sukuseuran purkaminen, jota kannaksen haara ehdotti. Marja-Leena Latostenmaa kertoi perustelussaan, että vuonna 2002 perustettu Järveläisen Sukuseura ry: toiminnan pohjana ja taustalla on ollut vuosikokousten ja patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymät seuran säännöt, siinä yhtenä ehtona sukulaisuus. Sukulaisuutta ei ole löytynyt. Kannaksen haaran näkemys on, että sukuseuran toimivuus perustuu pelkästään sukulaisuuteen ja kovin erilaisten haarojen yhteistyö ei toimi, lisäksi jatkuvaa kitkaa on aiheuttanut erilainen toimintatapojen tulkinta ja varojen käyttö, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia ja eripuraa jo kahden toimintakauden aikana.


Sääntöjen mukaan jäsenyys ei kuitenkaan ole mitenkään sukulaisuuteen sidottu ja sukuseuran jäsenyyden vahvistaa hallitus kuten säännöissä määritellään. Sukuseuran toiminta ja tarkoitus on myös säännöissä määritelty. Yhdistys on toiminut aivan sääntöjen mukaisesti.


Kirjanpitäjänä /taloudenhoitajana yhden toimintakauden toiminut Kaarina Thomssen antoi puo- lestaan ymmärtää, että yhdistyksessä ei noudateta kirjanpitolakia, yhdistyslakia eikä verolakia. Tämä puheenvuoro aiheutti ihmetystä, koska mitään tämänkaltaista epäkohtaa ei muut hallitukseen kuuluneet olleet havainneet eikä aikaisempina toimintakausinakaan toiminnantarkastajat ole mitään tähän viittaavaa toiminnassa todenneet.

Paavo Luukka esitti purkamisen perusteluna, ettei Kannaksen sukuhaaran 32 jäsentä, joista on 16 perustajajäsentä, 2 entistä puheenjohtajaa sekä yksi kunniajäsenyydestään luopunut, näe hedelmäl- lisenä yhteistyön jatkomahdollisuutta. Hänen esittämänsä puheenvuoro piti sisällään ehdotuksen sukuseuran rahavarojen jakamisesta, olemassa olevien julkaisujen ja seuran myyntituotevaraston jakamisesta sekä ehdotuksen ainaisjäsenille hyvitettävästä summasta.

Jatkotoimista hän kertoi kannaksen haaran aikovan toimia jatkossa sukukerhona.


Näiden esitysten ja asiaan liittyvien keskustelupuheenvuorojen jälkeen puheenjohtaja Vilho Järve- läinen ehdotti koeäänestystä, jossa purkamisen kannattajia oli vain neljä henkilöä ja 19 vastusti purkamista. Koeäänestys osoitti, ettei eroamisehdotuksella ole riittävästi kannattajia.


Päätöksen jälkeen Kannaksen haaran edustajat antoivat kirjallisen ilmoituksen, jossa 32 kannaksen haaran jäsentä oli allekirjoittanut eronsa sukuseurasta 19.7.2015 alkaen.


Kaarina Thomssen esitti vielä, voiko sukuseura myöntää oikeuden saada Kannaksen haaran kaikki omat kirjansa ja ne rahat, jotka kirja on tuottanut. Hänen ehdotukseensa ei voitu suostua, koska purkamisen kannattajia ei ollut riittävästi eikä sukuseuran varojenkaan luovuttamiseen näin ollen ole perustetta.


Tämän kaikkia kokousosallistujia uuvuttaneen asian jälkeen oli kahvitauko, jonka jälkeen kokouskäsittelyssä olivat uusi toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsen- maksun vahvistaminen hallituksen ehdottamalla tavalla tulevalle toimikaudelle. Hallituksen ehdotuksen mukaan maksut säilyvät ennallaan. Hallitus valtuutettiin kuitenkin päivittämään sukuseuran tilanne erojen vuoksi.


Valittiin sukuseuralle uusi puheenjohtaja (Vilho Järveläinen) sekä hallituksen jäsenet (Antero Järveläinen, Tapio Järveläinen, Jouko Järveläinen, Kaija Järveläinen, Risto Halonen ja Laila Eertamo) ja varajäsenet (Pirkko Saarni ja Pirkjo Siik) sekä toiminnantarkastaja (Heino Järveläinen, Kaavi) ja hänelle varahenkilö (Terttu Honkanen).

Ohjelmaan merkityt karjalaisten laulu ja muistelmat evakkoon lähdöstä sekä Karjalan kannaksen uudet julkaisut jäivät kokonaan pois ja esitelmä myös DNA:sta jätettiin päivän ohjelmasta, kokouksen pitkityttyä reippaasti yli ennakoidun ajan.


Osa juhlaväestä suuntasi kuitenkin mielenkiintoiselle lisäohjelmalle, jossa oli opastettu käynti Telkkämäen kaskiperinnetilalla, jossa ikään kuin palasimme ajassa taaksepäin. Telkkämäki oli kuin toisesta maailmasta kaskiviljelmineen ja tilan rakennukset olivat ajan patinoimat harmaine hirsiseinineen. Käynti tilalla oli hieno päätös sukujuhlalle ja rauhoittava paikka kiireiselle ihmiselle.


Pirkko Saarni




Järveläisten sukutapahtuma Kuopiossa heinäkuussa 2017

Järveläisten sukuseuran perustamisesta (14.9.2002) on kulunut pian viisitoista vuotta. Kahden vuoden välein on kokoonnuttu sukujuhlaan heinäkuussa, tämän kesän kokoontumispaikaksi sukuseuran hallitus oli valinnut hyvien kulkuyhteyksien vuoksi Kuopion, jonka toria myös ”mualiman navaksi” savolaiseen tyyliin kutsutaan. Tapahtumapaikkana oli kylpylähotelli Rauhalahti, tarkemmin Kallaveden rauhallisessa rantamaisemassa sijaitseva, viihtyisä ja nostalginen Jätkänkämppä. Kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä kruunasi sukutapaamisen, jonne saapui 60 sukulaista eri puolilta Suomea; nuorin osallistuja oli vasta kolme vuotias miehen alku.

Tulokahvit ja kylmäsavulohiwrap tarjottiin juhlapäivän aluksi, ettei pitkämatkalaisiakaan alkaisi huikoa ennen varsinaista lounasta. Iloinen puheensorina ja kuulumisten vaihtaminen täytti hetkessä Jätkänkämpän ja mukava tunnelma nousi heti alkumetreillä kattoparruihin asti !


Varsinainen ohjelma alkoi juhlapaikan ja sukuseuran hallituksen esittelyllä varapuheenjohtaja Antero Järveläisen toimiessa juontajana. Hän oli laatinut tietokilpailun, jossa palkintona oli Kaavin Järveläisten sukukirja.

Yhteisesti kajautettiin kilpailun päälle alkajaisiksi ”Maamme”-laulu, jonka jälkeen Pirkko Saarni toi juhlapuheessaan esiin sukukirjoihimme merkityt kantaisät, jotka kaikki olivat syntyneet 1600-luvulla ja joita ilman ei meitä juhlassa olleita, heidän jälkipolviaan, olisi syntynytkään.

Meitä on tänään koolla suomalainen joukko, jolla on kiinnostus omaan sukuunsa ja sen historiaan, tämän lisäksi meitä yhdistää menneiden sukupolvien historia. Meidän on osattava arvostaa omaa taustaamme ja kulttuuriamme. Ne arvot ja ominaisuudet, jotka meille on luotu jo lapsuudessa, on hyvä myös tunnistaa, olla niistä tietoisia ja pitää ne arvossaan.

Herää vaan kysymys, miten nämä seikat vaikuttavat tässä maailmantilanteessa heihin, jotka ovat joutuneet olosuhteiden pakosta pakenemaan sotaa, lähtemään henkensä uhalla kotiseuduiltaan tuhansien kilometrien päähän ja aivan toisiin oloihin kuin mistä ovat lähteneet, eivät edes ymmärrä ympärillään puhuttua kieltä… Se, jos mikä, on henkistä voimaa kysyvää – ja molemminpuolista hyväksyntää vaativaa !

Etenkin, koska muuttuminen ja sopeutuminen uuteen kestää usean sukupolven ajan. Sodan jaloista paenneilla karjalaisilla oli sentään pääomanaan sama kieli, vaikkakin eri murre, eikä ihmisetkään olleet täysin eri rotua. Luonnonkaan olosuhteet eivät kovin paljoa poikenneet entisistä kotioloista – samalla lailla käki kukkui koivikossa ja vaaroilta näki kauas. ” Edellinen teksti on suora lainaus Pirkon puheesta.


Lisäksi hän kertoi siitä kaukokaipuusta, jota kotimaasta tai jopa kotiseudulta pois muuttaneet tuntevat. Mitä kauempana kotimaastaan ihminen asuu, sitä voimakkaampana tuo kaukokaipuu säilyy.

Lopuksi Pirkko jatkaa: ” Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Niin varmaan onkin, mutta kyllä Suomikin on saanut lottovoiton, kun sen kansasta on köyhyyden, nälkävuosien, sotien ja miehityksen aikaisten sortovuosien sekä muiden todellisten koittelemusten jälkeen tullut vahvan henkisen perinnön omaava, suora ja rehellinen kansa, joka juhlii tänä vuonna 100-vuotista itsenäisyyttään. Itsenäisyyskään ei tullut ilmaiseksi, se pitäisi meidän jälkipolvien tiedostaa ja arvostaa sitä, että olemme saaneet elää rauhan aikaisessa ja hyvinvoivassa Suomessa.

On tosi upeaa olla sukujuuriltaan Järveläinen – tai vaikkapa ihan tavallinen Virtanen – 100-vuotiasta itsenäisyyttään juhlivassa Suomessa. Kyllä kehtaa maailmalla tunnustaa olevansa suomalainen !”

Hän välitti myös sukuseuran kunniajäsenen Aulis Järveläisen terveiset kaikille läsnä oleville.


Sukuseuran puheenjohtaja Vilho Järveläinen valotti Järveläisten suvun tämänhetkisen tutkimuksen tilaa. Hän kertoi Pirjo Mankin menestyksellisesti yhdistelleen Savon suunnan irrallisia sukuketjuja, niin että on muodostunut yhtenäinen yli 3000 nimeä käsittävä sukutiedosto. Pirjo Mankki on laajasti tutkinut 1500-1600 luvun voudintilejä (henkikirjoja) ja maakirjoja ja on löytänyt runsaasti merkintöjä Järveläisistä. Mainittakoon, että Suur-Liperin ensimmäiset Järveläiset löytyvät Kaavin Luikonlahdesta ja Retusesta 1640-luvulta. Valitettavasti kuitenkaan luotettavaa, yksikäsitteistä yhteyttä meihin nykyisiin Kaavin ja Outokummun Järveläisiin ei voida osoittaa, vaan välissä on vähintään yksi ”arvattu” sukupolvi.

Helena Järveläinen oli kerännyt ohjelmaansa suomalaisia arvoituksia, joita juhlakansa innokkaasti ratkaisi.


Kultaisen Harmonikka-kilpailun vuonna 2015 voittanut Timo Sormunen puolestaan loihti haitaristaan ”Metsäkukat”, ”Rantakoivun” ja ”Yölinnun”. Hänen ohjelmistonsa sopi kuin nappi silmään kaikin puolin; ”Jätkänhumppa” ja moni muu yhtä reipas ja kaikille tuttu sävelmä lähti Timon haitarista helpon tuntuisesti ja ammattitaidolla. Musiikkitoiveita sateli yleisöstä runsaasti ennen ja jälkeen ruokailun. Runsas ja maittava tarjoilu oli katettu juhlatilaan, jossa oli esillä myytäviä sukukirjoja sekä muitakin sukuseuran myyntiartikkeleita. Arpojakin oli mahdollista ostaa jännityksen ylläpitämiseksi.


Savolaisen laulu kajautettiin yhteisesti ennen kuin siirryttiin käsittelemään sukukokouksen virallisia asioita. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Matti Järveläinen, joka ammattitaidolla johti kokouksen esityslistan mukaisesti loppuun asti hyvin päätöksin.

Jäsenmaksut päätettiin pitää entisellä tasolla, liittymismaksu on 10 € ja varsinainen jäsenmaksu 20€ kaksivuotiselta toimikaudelta. Ainaisjäsenmaksu on 200 €.

Sukuseuran puheenjohtajana jatkaa Vilho Järveläinen, edellisen toimintakauden hallitus jatkaa lisättynä kahdella uudella varajäsenellä, jotka ovat Heli Matilainen ja Veli Janhunen.

Yhteislaulu, Karjalaisten laulu, päätti kokouksen ja arpajaisten jälkeen oli vuorossa päätöskahvit maukkaan mansikka-kermaleivoksen, mukavan seurustelun ja haitarimusiikin säestyksellä.


Kaikille jäi hyvä olo ja iloinen mieli sukuseuran kaikin puolin onnistuneesta kesäjuhlasta Kuopion Rauhalahden Jätkänkämpällä. Jopa koko kesän 2017 vaiva, sade, pysyi juhlapäivänä loitolla!


Pirkko Saarni



Tulossa olevat sukukokoukset:Katso Ajankohtaista-osiota.
TAKAISIN